Suomussalmen kotiseutumuseon kruununjalokivi on 1700-luvun alussa rakennettu ja aikanaan Heikkisen sukukunnan asuttama Alanteen pirtti. Alkuperäispaikallaan Alanteenjärven rannalla sijainnut talo oli vilkkaan vesistöreitin polttopisteessä: suurtalon rannoilta oli yhteydet Parvajärven kautta Vuokkijärveen ja edemmäs kohti Vienaa sekä reitti yläkainuulaisten jokien kuningattaren, Emäjoen, äärelle ja sitä kautta Oulujärveen ja Itämereen. Alanteen talo siirrettiin Suomussalmen Kirkkoniemeen vuonna 1967, Suomussalmen kunnan 100-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä. Samassa rytäkässä perustettiin kotiseutumuseo, joka tulevana vuonna täyttää 60 vuotta.
Suomussalmi liitettiin 1597 Täyssinän rauhassa Ruotsin valtakuntaan, jolloin alkoi virallisesti seudun asuttaminen. Toki jo 1520-luvulla Kustaa Vaasa oli tavoitellut itäisen ei-kenenkäänmaan asuttamista, jotta valtakunnalle muodostuisi puskurivyöhyke itäistä naapuria vastaan. Alueelle siirtyi erämaan aarteiden houkuttelemana (kalavesien, riistan ja kaskimaiden perässä) savolaisia uudisasukkaita. Savon väkimäärä oli kasvanut nopeasti ja Kustaa Vaasa tuki mielellään savolaisten siirtymistä Oulujärven ympäristöön, jopa silloisen häilyvän valtakunnan rajan tuolle puolen. Näiden vanhojen savolaissukujen jälkeläisiä elää edelleen Suomussalmella.
Alanteen talosta oli 1700-luvulla kehittynyt yksi seudun varakkaimmista taloista: talous oli omavarainen, ja sen piirissä tuotettiin viljaa, omat myllyt jauhoivat ruista, ja lisäansioita tuli tervanpoltosta ja sen rahtauksesta Ouluun. Talon väkeen kuului noin kaksikymmentä henkeä ja lypsäviä lehmiäkin oli lähes saman verran. Varhaisissa asiakirjoissa talon nimi Alande on viitannut jopa koko alueeseen Kianta-nimen ohella, mikä toimii todisteena talon merkittävyydestä. Täyssinän rauhan jälkeisessä asuttamisaallossa Vuokkiin menevän vesireitin varrella oli vuonna 1604 jo neljä verotaloa*, joista yksi oli Alanne. Nämä neljä taloa komeilevat nykyisessä Suomussalmen kunnan vaakunassa.
Vilkkaan kauppareitin varrella sijainneessa Alanteen talossa yöpyi lukuisat Vienan kauppiaat ja muut matkalaiset. Alanteen mailla sijaitsi myös Vuokin vesistöalueen läntinen vartiopiste, muita vartiopisteitä oli toisessa päässä Vuokkia, Viiangin ja Malahvian alueilla. 1700-luvun alussa talossa asuneille “sotaherroille” oli varattu oma vartioaitta talon mailta. Perimätiedon mukaan alueella oli käyty ison ja pikkuvihan aikaan monia taisteluita ja aitasta käsin pidettiin vahtia rajan takaa tulevia vihulaisia vastaan. Rannassa sijainneen vartioaitan oveen on ikuistettu monet puumerkit, jotka kertovat tarinaa talon ja alueen värikkäästä historiasta, kuten teksti vuodelta 1742:
"MAACUNAN KANSA SEISOI WAHHIA 1742"
Kuva: Vartioaitan ovi. Teoksessa "Suomussalmi", s. 329
Aikanaan vartioaitta ovineen kulkeutui Karhulanvaaran pappilaan, jossa se oli käyttörakennuksena. Vuosien ja sotien tiimellyksessä itse rakennus tuhoutui, mutta ovi otettiin talteen. Vartioaitan ovi oli kauan esillä Suomussalmen emäntäkoulun, nykyisen Karhulanvaaran koulun aulatiloissa ja lopulta varastossa. Tämän kesän aikana suunnitelmissa on siirtää aitan ovi Suomussalmen kotiseutumuseoon, takaisin juurilleen Alanteen pirttiin.
*Suomussalmen kunnan vaakunan talojen, tai “savujen” lukumäärä ja ehkä itse talotkin herättävät edelleen vilkasta keskustelua. Yhden tulkinnan mukaan taloja olisi todellisuudessa ollut neljän sijasta kolme kappaletta, koska yksi talo maksoi tuplamäärän veroja. Kunnan vaakunaa suunnitellessa 1960-luvulla on kuitenkin päädytty neljän “savun” symmetriseen lukuun, joka on tuolloin ilmeisesti koettu esteettisesti miellyttävämpänä ratkaisuna.
LÄHTEET:
Turpeinen, Oiva (1968). Suomussalmi (toim. Kemppainen, Hannes & muut). Katsaus Suomussalmen menneisyyteen. Kustannusosakeyhtiö Otava. Helsinki.
Manner, Martti (1968). Suomussalmi (toim. Kemppainen, Hannes & muut). Alanteen pirtti – Suomussalmen kotiseutumuseo Kirkkoniemessä. Kustannusosakeyhtiö Otava. Helsinki.
Rissanen, Alpo. Puhelinhaastattelu 23.6.2026
