KIRKONKYLÄN KOULUN HISTORIAA

Kirkonkylän koulu muodostuu neljästä aiemmin itsenäisenä toimineesta osasta: Kirkonkylän ala-asteesta, Suomussalmen yläasteesta, Kanervan koulusta ja Korpikuusen koulusta. Kaikilla näillä kouluilla on omat vaiheensa, pisimmän historian omaavalla ala-asteella yli sadan vuoden takaa asti. Toiset koulut saivat alkunsa 1940- ja 1970- luvulla eli niilläkin on takana mittava taival.

KIRKONKYLÄN KANSAKOULUSTA ALA-ASTEEKSI

Kirkonkylän kansakoulun ensimmäiset perustamissuunnitelmat tehtiin kirkkoherra A.B. Calamniuksen aloitteesta vuonna 1892. Suunnitelmia lähdettiin viemään eteenpäin yksityisen koulutoimikunnan vauhdittamana. Koulun rakennustyö pääsi alkuun vuonna 1893 mutta eteni rahan puutteessa erittäin hitaasti. Työssä jouduttiin turvautumaan lahjoituksiin niin rahavarojen kuin rakennustarvikkeidenkin osalla. Pieni koulurakennus kuitenkin valmistui ja siinä pidettiin koulua yksityisesti lukuvuoden 1894-1895 aikana. Opettajina toimivat kirkkoherra Calamniuksen perheenjäsenet. Ennen kirkonkylää oli koulutoiminta aloitettu Ruhtinansalmella, jossa sielläkin oli jouduttu tukeutumaan yksityisiin lahjoituksiin.

Vuonna 1897 koulu siirtyi yksityiseltä toimikunnalta Suomussalmen kunnan hoidettavaksi. Kuntakokouksessa isännät olivat vastustaneet siihen asti koulunpitoa rahan tuhlauksena mutta vähitellen alettiin ymmärtää, että koulu voisi tuoda myös hyötyä kunnalle. Koulutiloja voitiin tämän jälkeen laajentaa, asuntolatoiminta aloittaa ja kouluun ottaa entistä enemmän oppilaita. Lukuvuonna 1897-98 kansakoulua kävi 15 poikaa ja 13 tyttöä, lisäksi pienten lasten koulussa oli 14 oppilasta.

Seuraavina vuosikymmeninä koulutyö jatkui perinteiseen malliin, kunnes talvisota muutti kaiken. Joulukuun 6.päivänä 1939 kansakoulu tuhoutui kirkonkylän muiden rakennusten mukana. Sodan jälkeen meni vuosia vuokralla väliaikaistiloissa, kouluparakeissa. Vasta vuonna 1949 valmistui ensimmäinen osa uudesta kivikoulusta, lopullisesti koulutilat olivat valmiit vuonna 1952. Kansakoululla oli kuitenkin edelleen suuria tilaongelmia, sillä kunnallinen keskikoulu käytti samaa koulurakennusta. Tilanpuute jatkui 1970-luvun alkuun, jolloin keskikoululaiset pääsivät omaan uuteen kouluunsa. Vuonna 1973 perinteikäs kansakoulu-nimi sai väistyä peruskoulujärjestelmään siirtymisen myötä, käyttöön otettiin nimi Kirkonkylän ala-aste.

SUOMUSSALMEN YHTEISKOULUSTA KESKIKOULUKSI JA YLÄASTEEKSI.

'Toisen maailmansodan loppuvaiheessa virisi Suomussalmella ajatus oman oppikoulun perustamisesta. Koulun tueksi muodostettiin kirkkoherra Lauri Säipän johtama kannatusyhdistys ja nimeksi valittiin Suomussalmen yhteiskoulu. Työ koulussa piti alunperin käynnistää syksyllä 1944 mutta saksalaissota vei suomussalmelaiset evakkoon ja koulusuunnitelmat haudattiin väliaikaisesti. Syyskuussa 1946 yritettiin uudelleen. Seurakunnan maille pystytetyissä kahdessa kouluparakissa aloitti koulutyön 39 yhteiskoululaista.

Sodan jälkeen rahavaikeudet olivat koululle suuri ongelma, joten Suomussalmen kunnanvaltuusto anoi valtioneuvostolta valtion rahoittaman kokeilukeskikoulun perustamislupaa. Valtioneuvosto suostui ja yksityisen yhteiskoulun korvannut kunnallinen keskikoulu sai toimiluvan kesäkuussa 1948.

Keskikoulun oppilasmäärä kasvoi nopeasti, joten tarvittiin lisätiloja. Niitä saatiin jakautumalla vuonna 1962 kahteen toimipisteeseen kirkonkylälle ja Ämmänsaareen. Suurimmillaan kahden toimipisteen koulu oli lukuvuonna 1965-66, jolloin oppilaita oli 21 luokassa 706. Suomussalmella oli tuolloin yksi Suomen suurimmista keskikouluista. Syksyllä 1966 koulu jakautui virallisesti kahdeksi erilliseksi yksiköksi: Suomussalmen ja Ämmänsaaren keskikouluksi. Syksyllä 1971 Suomussalmen keskikoululle valmistui oma koulurakennus, nykyinen alatalo.

Lukuvuonna 1967-68 oli kirkonkylällä aloitettu myös kansalaiskoulun toiminta. Uutta koulua varten oli rakennettu myös omat tilat eli nykyinen ylätalo. Kansalaiskoulu toimi itsenäisenä yksikkönä peruskoulun tuloon asti.

Elokuun 1. päivänä 1973 siirryttiin Suomussalmella peruskoulujärjestelmään. Samalla keskikoulun ja kansalaiskoulun korvaajaksi tuli peruskoulun yläaste. Syksyllä 1975 aloittivat yläasteella koulutyönsä ensimmäiset varsinaiset peruskoulun 7. luokat. Vanhemmat oppilaat jatkoivat kuitenkin vielä opintojaan entisten keski- ja kansalaiskoulukurssien mukaisesti. Peruskoulujärjestelmään siirtymisen myötä otettiin käyttöön myös tasokurssit kielissä ja matematiikassa.

1980-luvun puolivälissä otettiin peruskoulussa käyttöön kunnallinen opetussuunnitelma. Samassa yhteydessä luovuttiin tasokursseista ja siirryttiin tuntikehysjärjestelmän käyttöön. Tämä merkitsi myös luokkakokojen pienenemistä 25-30 oppilaasta alle kahdenkymmenen.

1990-luvun uudistuksia yläasteen toiminnassa olivat koulukohtaisten opetussuunnitelmien käyttöönotto ja vähittäinen siirtyminen jaksojärjestelmän käyttöön. Perinteinen asuntolatoiminta tuli myös tiensä päähän elokuun alussa 1993. Tämän jälkeen koulukuljetuksin hoidettiin myös pitkämatkalaiset aamuin koululle ja illoin koululta pois.

KANERVAN KOULU JA KORPIKUUSEN KOULU

Suomussalmen kunnanvaltuusto teki päätöksen apukoulupiirin perustamisesta keväällä 1970 ja koulu aloitti toimintansa Alajärvellä 16 oppilaan voimin lukuvuonna 1970-71. Kouluun otettiin oppilaita, jotka eivät selviytyneet perinteisissä opetusryhmissä. Opetuksen lähtökohtana oli työskentelyn yksilöllinen mukauttaminen sellaiseksi kuin oppilaan henkinen valmius ja menestyminen vaativat. Syksyllä 1971 siirryttiin kirkonkylälle kansakoulun kiinteistöön ja myöhemmin koulun uudeksi nimeksi tuli Kanervan koulu. Vuonna 1983 koulu siirtyi entisiin keskikoulun asuntolatiloihin ja koulun opetussuunnitelmassa alettiin puhua mukautetusta opetuksesta.

Harjaantumisopetus kehitysvammaisille alkoi Sinikka Haverisen johdolla vuonna 1979. Seuraavana vuonna saatiin uudet tilat yläasteelta ja vuonna 1985 nimeksi tuli Korpikuusen koulu. Harjaantumiskoulussa on ollut tavallisesti 6-8 oppilasta, joista välillä osa myös Hyrynsalmelta.