Korpikirjailijan arkea


Ilmari Kiannon työskentelytavoista ei ole jäänyt täsmällistä tietoa. Hänen papereissaan ei liioin ole merkintöjä teosten suunnitelmista ja työn kulusta. Kiannon elämää läheltä seuranneet kertovat, että korpikirjailija kirjoitti työhuoneessaan usein aamutakissa, ja jos häntä häirittiin, hän ärtyi. Joskus hän poltti kiukkuisena epäonnistuneita tekstejä. Vaikka hän oli mieltynyt alkoholiin, ei hän käyttänyt sitä piristeenä kirjoittamiseen. Säilyneistä Kiannon käsikirjoituksista on pääteltävissä, että hän työskenteli vauhdikkaasti.Tekstiään hän piti lähes sellaisenaan valmiina: korjauksia on vähän. Kianto oli tavattoman tuottelias. Siihen hänet pakotti jo se, että hän ansaitsi toimeentulonsa vapaana kirjailijana.

Ilmari Kianto kirjoittamassa teosta "Poika maailman kylillä" 1926, todennäköisesti Kannaksen mökissä.


Ilmari Kiannon velkaisuus 1930-luvun lopulla huolestutti muitakin kuin kirjailijaa itseään. Turjanlinna pelastamiseksi järjestettiin kansalaiskeräys. Kianto suunnitteli piloillaan tulitikkulaatikon etiketin - tulitikkuja myymällä olisi tuettu hänen talouttaan.






Turjanlinna kuningas joutui monesti sekä veto- että kantojuhdan osaan, kun hänellä ei ollut varaa palkata hevosmiehiä.




.

Ilmari Kiannon elämänkerta

Ilmari Kiannon kolme elämää

Turjanlinnan nousu

Rex Turjanlinnae

Korpikirjailijan arkea

Turjanlinnan tuho

O Femina

Sihteerityttö olla pitää

Mies on luotu liikkuvaksi

Tähän minut haudataan